KUMMA YHTEYS

LP, They Broke My TV-Production / Blame the Victim, 2021 ●   Melko vähälle huomiolle jäänyt julkaisu tämä, eikä ole itse julkaisijatkaan tästä pahemmin ääntä pidelleet, tai jos ovat, olen ollut muualla, mikä sekin hyvin todennäköistä. UND tai U.N.D tai Unseen Noise Death on nimenä ollut tuttu jo parinkymmenen vuoden takaa, mutten ole tainut siihen koskaan aiemmin tutustua, vaikka tekijänä onki Jonte Ekman, jonka kanssa joskus aikoinaan tuli oltua yhteydessä; ainakin YesMeansYes orkesteriin liittyen (levytilauksia, haastattelu taannoiseen zineeni yms). VCOBT on itselleni täysin entuudestaan tuntematon. Musiikki tällä levyllä on pikemminkin äänitaidetta, tai melua kuin mitään yleisesti musiikiksi määriteltyä. Ei melodioita ja rytmejä - tai niinhän sitä voisi helposti sanoa. Myös näinkin abstraktiin äänimaisemaan ne on kätkettynä, eli jos todella haluaa niitä etsiä niin kyllä löytää, mutta ne näyttäytyy enemmänkin mikroskooppisena. Onko niiden löytämisestä sitten mitään iloa tai hyötyä, s

LP, Students of Decay, 2021 ● Tämän hankkimisessa meni jopa niin pitkään, että oli keretty tehdä toinen painos. Mutta onneksi se tehtiin. Joskus hitaudesta sakotetaan ja saa etsiä etsimäänsä kalliilla. Toisinaan on mysteeri miksi jotkin asiat menevät kaupaksi niin ripeästi, kun toisille menee vuosia samassa erässä. Mutta - Marja on toki jaksanut käydä eri maissa esittämässä musiikkiaan ja saanut hyvin alan lehdistöä ja muuta mediaa mukaan tähän touhuun. Kysyntää siis riittää, tällaisellekin pop-musiikista kaukana olevalle äänitaiteelle, ja se on toki positiivista. Levy on jaettu kahdeksaan nimettyyn kappaleeseen, mutta toisistaan irrallisia nämä ei ole. Omiin korviini tässä on tarina, kuin runollinen elokuva, jossa siirrytään kohtauksista toisiin. Mitenkään lineaarinen tarina ei ole, vaan tässä kamera liikkuu unenomaisissa kuvissa, jossa ei varsinaisesti näy alkua tai loppua. Jokainen hetki voi olla alku tai loppu, tai olla olematta. Näitä asioita ei toki tarvitse kuullessa miettiä, mu

Kasetti, Joteskii Groteskii, 2022 ● Jan Anderzénin sooloprojekti jaksaa yhä hengittää ja olla kiinnostava ja kuunneltava vuodesta toiseen. Paljon on tullut muutosta vuosien varrella, mutta sulavasti siirtyen. Samplereitä ja syntikoita on käytetty paljon, ja kenties näillä vehkeillä tämä onkin enimmäkseen tehty ja tuotettu. Digitaalista laitteistoa myös hyödynnetty ja nauhasuhinoista lopullisesti luovuttu. Mukana muutamilla kappaleilla on myös vierailevia artisteja, joista itselleni entuudestaan tuttu on uusi-seelantilainen Kraus. Yhä tätä voi luonnehtia kokeelliseksi, psykedeeliseksi ja elektroniseksi, mutta musiikillisia elementtejä on monesta eri lajeista. On new agemaista kaunistelua ja kristallinkimalletta, progemaisia nytkähtelyjä ja sävelkaaria, freejazzimaista vapaata leijumista, folkhenkistä pehmeää tunnelmointia, sekä Musique Concréten kollaasimaista palojen yhdistelyä. Varmasti siinä on paljon muutakin, ja muutenkin tälläinen tyylilajien esiinvetäminen tähän on vähän niin ja

Kasetti, Peipon Ääni ja Yrtti, 2008 ● Tolvin veljekset Jaakko ja Antti minimalistisessa dronemaailmassa. Kumpikin soittaa soolona yhden pitkän kappaleen, siten, että Jaakon puoli on Amis ja Antin Amish - ja se näkyy myös kannen kuvista. Musiikista itsestään ei välttämättä välity amis taikka amish jutut, vaikka kovasti kannella ainakin pyritään sinne päin kuulijaa tuuppimaan, mutta ehkä vain hieman härnäten - kenties syystä ettei haluta olla liian vakavia. Kontrasti tuntuu alkuun räikeältä, mutta tasapainottunee, kun tarpeeksi antaa äänen sulattaa aivoja. Kummatkin kasetin puolet ovat sikäli samanlaisia, että molemmista välittyy La Monte Young  ja Phill Niblock tyylinen neverending drone estetiikka - tosin nämä Lauhkeiden Lampaiden versiot ovat suht lyhyitä heidän töihinsä verrattuna, eli jotakuinkin 10 minuutin luokkaa per puoli. Jaakon Amis on tehty kahdella viuluraidalla ja Antin Amish huuliharpulla ja ihmisäänellä. Kokonaissoundi on mukavan rosoinen eikä turhia digitaalisesti kaunis

LP, Ikuisuus, 2018 / CS, Leaving Records ● Tämän ilmestymisestä on jo nyt jokunen vuosi, mutta on yhä se tuorein Kemiallisten Ystävien kokopitkä, ja vaikka tämän levyn hyvyyden jo totesen ilmestymisvaiheessa, on se siitä huolimatta jäänyt liian vähälle kuuntelulle. Sama kohtalo on kylläkin suurimmalla osalla kaikista levyhyllyyn saapuneista levyistä. Levyjä vaan saattaa olla liikaa, uutta tulee koko ajan, jos ei ilmesty niin sitten sitä vaan löytää itse jotain vanhempia helmiä.  KY jatkaa siinä missä sitä on totuttu kuulemaan edelliset kymmenisen vuotta. Kotistudiossa ollaan väännelty nuppeja suurennuslasin kanssa, kasattu kerroksia kerroksien päälle ja luotu moneen suuntaan samanaikaisesti hyppivää (tai leijuvaa, poikkoilevaa, surisevaa, yms.) rytmistä ja melodista rakennetta, johon mahtuu mukaan myös sekavampia abstrakteja osia, sekä valtava määrä kaikenlaisia elektronisia ääniä. Mukana saattaa olla myös akustisempia ääniä, mutta varmaksi ei voi sanoa... tai sitten niit

Kasetti, Cudhigi Records, 2020 ● Samuli Tannerin soolotuotantoa tässä. Julkaistu alunperin diginä vuonna 2017 - mutta onneksi saanut myös kasettiversion rinnalleen. Tekijä on varmasti käynyt läpi useita vaiheita elektronisen ja muunkin musan saralla - ja sen huomaa kuunnellessa. Soundeja on pyöritelty ja väännelty efekteillä ja muilla poppakonsteilla sen verran, ettei mikään tavalliseen viittaava ole malttanut kelvata. Toki tässä on tunnistettavia rytmejä ja melodioita, mutta se miten nämä kaikki on sommiteltu keskenään läpi albumin on vähintäänkin ihmeellistä - siis siten, että tälle maailmalle altistumaton joutuu väkisinkin jonkinlaiseen WTF-tilaan. Toki sitä on tullut itsekin kuunneltua jos jonkinlaista kokeellista musiikkia, mutta yhä vain tämä Siihhin rakennelma jaksaa raavituttaa päätä (tai kainaloita?).  Surrealistinen meininki ja aikamoista trippailua kaikenkaikkiaan, eikä dadaakaan olla unohdettu (tarkoituksellako?). Vaporwave aaveet heiluvat ja heiluttavat venettä, ja lapsetk

Kasetti, Narcolepsia, 2021 ●  Portugalilaisen noiseen erikoistuneen lafkan julkaisu, jolla kaksi suomalaista samoissa kansissa. Muuten en ole lafkan julkaisuihin juurikaan tutustunut, mutta vaikuttaisi siltä, että melkolailla harsh painotteista suurin osa kataloogista - eikä nämä kaksi härmäläistä tee siihen poikkeusta. Mogao möyryttää mikrofonia ja mukana tietysti iso kasa säröä ja feedbackiä. Vaikea sanoa mitä siinä on oikeastaan tapahtunut tehdessä, mutta ehkeipä sillä niin merkitystä olekaan. Aimo annos elektroniikkasurinaa ja murinaa vielä lisänä. Yhdessä tanssahdellen, tai vähintään hyppien, seinästä seinään, lattiasta kattoon... sellaisella vauhdilla, että ei aina kerkeä huomaamaan koska sitä ollaan ilmassa, koska seinässä taikka jossain siltä väliltä. Analyysit heittää kuperkeikkaa (ja takaperin voltteja) ja melu tekee täten tehtäväänsä. Aivopoimujen syväpuhdistusta ja rassausta, myllytystä unohtamatta. Äänen liikkeet alkavat näkymään tarkemmin, kun arkitajunta sumenee. Hienoj

Kasetti, Pulla Oy / Muistikirja, 2022 ● Vuonna 2020 äänitettyä materiaalia tässä. Vaikuttaisi sähkökitaralla ja syntikoilla enimmäkseen tehdyltä, mutta on tässä seassa myös kenttä-äänityksiä, ja kenties jotain muutakin. Rauhallinen ja rauhoittava ilmapiiri soi alusta loppuun asti, ja myös erittäin kauniilla tavalla. Haikeita miltei melankolisia melodioita, jotka liikkuvat hissukseen, tuudittavat päiväuntenmaille ja  meditatiiviseen tilaan; tai vähintään rajamaille. Äänimaailma on tarkoin haettu, siltä se ainakin kuullostaa. Ei mitään hätää näy olleen tuotannossa - eikä se tarkoita sitä, että tässä olisi erityisen hifisti viilailtu. Soundit ovat hyvät, mutta sillä tavalla, että ei olla liikoja pelätty suttuisempien osien mukanaoloa, ja se juuri tästä tekeekin erityisen hyvän... tai siis lisää albumin taiteellista kokonaisarvoa. Henkinen transkendentaalinen ulottuvuus on käsinkosketeltavissa. Missään avaruuden mustissa aukoissa tässä ei seikkailla, vaan tunnelma on ennemminkin maanlähein