TOMUTONTTU - Hoshi

 

Kasetti, Joteskii Groteskii, 2022

●

Jan Anderzénin sooloprojekti jaksaa yhä hengittää ja olla kiinnostava ja kuunneltava vuodesta toiseen. Paljon on tullut muutosta vuosien varrella, mutta sulavasti siirtyen. Samplereitä ja syntikoita on käytetty paljon, ja kenties näillä vehkeillä tämä onkin enimmäkseen tehty ja tuotettu. Digitaalista laitteistoa myös hyödynnetty ja nauhasuhinoista lopullisesti luovuttu. Mukana muutamilla kappaleilla on myös vierailevia artisteja, joista itselleni entuudestaan tuttu on uusi-seelantilainen Kraus.

Yhä tätä voi luonnehtia kokeelliseksi, psykedeeliseksi ja elektroniseksi, mutta musiikillisia elementtejä on monesta eri lajeista. On new agemaista kaunistelua ja kristallinkimalletta, progemaisia nytkähtelyjä ja sävelkaaria, freejazzimaista vapaata leijumista, folkhenkistä pehmeää tunnelmointia, sekä Musique Concréten kollaasimaista palojen yhdistelyä. Varmasti siinä on paljon muutakin, ja muutenkin tälläinen tyylilajien esiinvetäminen tähän on vähän niin ja näin, mutta kyllä noilla jo jonkinlaista kuvaa albumin äänimaailmasta saa. Paras on tietenkin tutustua itse ja vetää omat johtopäätöksensä.

Vaikka tässä paljon onkin kaikenlaista ja välillä sekaisinkin, niin yleisilmeeltään Hoshi on melko loungemainen. Suht helppoa kuunneltavaa, ja sopii varmasti hyvin myös taustamusiikiksi futuristiseen kulttuurikahvilaan, jossa Juhla Mokkaa on pyydettävä tiskin alta (useampaan kertaan) - etuosaston kun ovat vallanneet uuden sukupolven juomat ja purtavat. Auringonvalo paistaa sisään erivärisisten ikkunoiden läpi ja heijastelevat lasisiin koristeisiin joista se heijastuu uudelleen eri pinnoille ja soljuu siinä missä tuuli keinuttaa ulkona olevia puita valon eteen ja pois. Säkkituoleilla lojuu joukko mieleltään kirjavia ihmisiä, toiset ovat päätyneet klassisesti pöytien ääreen keskustelemaan ja nauttimaan talon antimista, kun on vielä heitäkin joille ei ehkä maistu musiikin lisäksi muu kuin seinille ripustetut abstraktit maalaukset. Näissä jälkimmäisissä on jotain keväisän ja kesäisän mystistä, aivan kuin itse tässä musiikissakin.

Mikä lie merkitys albumin nimellä Hoshi. Muistelin nähneeni samannimisen elokuvan koirasta, mutta se olikin Hachi. Wikipedia käynnin jälkeen ymmärrän sanan olevan japania ja tarkoittavan tähteä, ja voi se tarkoittaa myös buddhalaista pappia/munkkia. Lisäksi on lista Hoshi nimisiä julkkiksia, sekä fiktiivisiä hahmoja. Tomutontun Bandcamp sivulla tosin tarjotaan vaihtoehtoa, että Hoshi olisi itseasiassa lyhenne jostain lauseista, joita on tarjottu niitäkin useampia, ja nekin kenties vain esimerkkejä mahdollisuuksista. Paljon on valinnanvaraa ja kuulija napatkoon sieltä oman oraakkelinsa jatkotutkimuksia varten. 

KEMIALLISET YSTÄVÄT - Siipi Empii

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Ikuisuus, 2018 / CS, Leaving Records

●

Tämän ilmestymisestä on jo nyt jokunen vuosi, mutta on yhä se tuorein Kemiallisten Ystävien kokopitkä, ja vaikka tämän levyn hyvyyden jo totesen ilmestymisvaiheessa, on se siitä huolimatta jäänyt liian vähälle kuuntelulle. Sama kohtalo on kylläkin suurimmalla osalla kaikista levyhyllyyn saapuneista levyistä. Levyjä vaan saattaa olla liikaa, uutta tulee koko ajan, jos ei ilmesty niin sitten sitä vaan löytää itse jotain vanhempia helmiä. 

KY jatkaa siinä missä sitä on totuttu kuulemaan edelliset kymmenisen vuotta. Kotistudiossa ollaan väännelty nuppeja suurennuslasin kanssa, kasattu kerroksia kerroksien päälle ja luotu moneen suuntaan samanaikaisesti hyppivää (tai leijuvaa, poikkoilevaa, surisevaa, yms.) rytmistä ja melodista rakennetta, johon mahtuu mukaan myös sekavampia abstrakteja osia, sekä valtava määrä kaikenlaisia elektronisia ääniä. Mukana saattaa olla myös akustisempia ääniä, mutta varmaksi ei voi sanoa... tai sitten niitä on ainakin sämplätty. Sämpleri tässä muutenkin pyörii ahkerasti läpi levyn - ja siihenhän sitä voikin latailla vaikka mitä. En tiedä onko sinne päästetty jopa animaatiohahmo Pingu vaiko ei, mutta siltä se ainakin kuullosti. Saattoi olla jokin muukin pingviini. Yksi kappale alkaa samalla äänellä kuin Keuhkojen "Ensimmäiset Vapaat Vaalit", ja sama ääni soi muiden mukana vielä siitä eteenpäinkin. Muistuttaako se vain sitä, vai onko se todella se - ja jos on, onko siinä jokin viesti tai merkitys, viittaus eteenpäin? Kaikkihan on mahdollista, varsinkin jos antaa itselleen luvan - aasin (-ja pingviinin) siltoja pitkin pääsee kauaksi jonnekin. Mitä tekijä itse on sitten halunnut sanoa onkin varmasti eri, luultavimmin vailla piilomerkitystä (ellei sitten alitajuisesti, ja siihenhän se toki sopisi...) ja annettu mennä lähinnä fiiliksellä ja toimivaan soundiin perustuen. 

Pitkän aikaa kun on ollut tälläistä materiaalia kuulematta, voi se alkuun hieman säikäyttää kaikella sillä nopeatempoisella ja värikkäällä äänimaailmalla - siksi vain koska siihen ei ole tottunut. Sen vuoksi soittelinkin tämän nyt kolme kertaa putkeen, jotta pääsisin paremmin sisälle, ja jossain määrin siinä onnistuinkin - paitsi että lopultakaan en voi sanoa pahemmin ymmärtäväni mitä tässä oikein tapahtuu. Sen verran kyllä tajuaa, että tässä ei ihan seikkailla enää metsissä taikka edes kaupungin kaduilla - tai jos liikutaan, niin liikutaan molemmissa samanaikaisesti ja vähintäänkin kryptiset eläinpuvut päällä, jotka välkkyvät ja jakavat välkkeellään morse-viestejä venuslaisille astronauteille ja muille vastaaville, joiden nimiä ei voi lausua, koska ihmisyytemme ei vain kestä sellaisen ulostuloa, ainakaan tässä ajassamme jossa tämä levy pyörii lautasella. Toisaalta voi hyvinkin olla, että planeettamme on tässä jätetty jo taakse, tai ainakin sellaisena kuin sen tässä kolmiulotteisessa tajunnassamme sen käsitämme, ja on annettu valtaa rinnakkaistodellisuuksien monimuotoiselle kasvillisuudelle ja pienelijöille.  

Levy kestää varmastikin aikaa, jo senkin vuoksi, että siihen on kasattu niin paljon kaikenlaista ääntä ja ujellusta joita ihmettellä vuosi tolkulla viikosta toiseen. Kappaleiden nimet voivat ehkä auttaa visiointia, mutta toisaalta voivat myös hämmennyttää entisestään (itse kuulun näihin jälkimmäisiin). Kuinka vain, mutta oikein hyvä ja kiinnostava tapaus tämäkin KY-sinfonia. Aiempi albumi "Alas Rattoisaa Virtaa" jäi itselleni etäiseksi, ja se jäi jopa hankkimatta, (eikä helppoja olleet sitä edeltävät "Ullakkopalo" ja "Kemialliset Ystävät" (aka."himmelikansi") - eli niihin nähden on tämä "Siipi Empii" helpommin lähestyttävää , eikä silti häviä värikkyydessään. Tapa vain esittää sitä värin ja kuvioiden liikettä on erilainen, kenties jopa vähemmän holtiton. 

Kemiallisten Ystävien hitaampaa julkaisutahtia pehmittää onneksemme tekijän sooloprojekti Tomutonttu, joka julkaisee levyjä hieman useammin, ja on tarpeeksi lähellä soundimaailmallisesti. Samojen laitteiden äärellä ollaan, enemmän tai vähemmän. Se mikä sitten erottaa nämä kaksi toisistaan rakenteellisesti ja muutenkin voisi olla hyvä kysyä itse tekijältä, sillä tämä arvio loppuu nyt tähän.

kansitaide: Jan Anderzén

SIIHHI - Totallo

 

 

 

Kasetti, Cudhigi Records, 2020

●

Samuli Tannerin soolotuotantoa tässä. Julkaistu alunperin diginä vuonna 2017 - mutta onneksi saanut myös kasettiversion rinnalleen. Tekijä on varmasti käynyt läpi useita vaiheita elektronisen ja muunkin musan saralla - ja sen huomaa kuunnellessa. Soundeja on pyöritelty ja väännelty efekteillä ja muilla poppakonsteilla sen verran, ettei mikään tavalliseen viittaava ole malttanut kelvata. Toki tässä on tunnistettavia rytmejä ja melodioita, mutta se miten nämä kaikki on sommiteltu keskenään läpi albumin on vähintäänkin ihmeellistä - siis siten, että tälle maailmalle altistumaton joutuu väkisinkin jonkinlaiseen WTF-tilaan. Toki sitä on tullut itsekin kuunneltua jos jonkinlaista kokeellista musiikkia, mutta yhä vain tämä Siihhin rakennelma jaksaa raavituttaa päätä (tai kainaloita?). 

Surrealistinen meininki ja aikamoista trippailua kaikenkaikkiaan, eikä dadaakaan olla unohdettu (tarkoituksellako?). Vaporwave aaveet heiluvat ja heiluttavat venettä, ja lapsetkin tuntuvat olevan jotenkin kummallisia - ja voi toki olla aiheellista kysyä, että mitkä lapset ja missä!? Tanssivatko he pään sisällä, siellä missä unet asuvat? Onko se pään sisällä vai minkään sisällä, sitäkin voi miettiä - ja tämä musiikki varmasti auttaa sen kanssa painimisessa. Välillä voi laittaa omaa kehoaan likoon myös ja steppailla pyörän maton päällä kuvitteellisen discovalon välkkyessä valkoisiin seiniin. Suljetaan hetkeksi silmät ja ollaan jo yökerhossa. On todella myöhä, ihmiset ovat jo eläimiä, ja eläimet viidakossa. 

Totallo on siististi ja hyvin tuotettua modernia värikästä äänimaailmaa. Jotain suttuisampaakin juttua tänne olisi varmasti voinut sekaan laitella, uskon että toimisi hyvin - mutta kyllä tämä tosiaa kelpaa näinkin. Tannerin juttuihin kannattaa tutustua, siellä on paljon monenlaista ihmeteltävää. Voi aloitella vaikka lafkansa Guggenhavn Archiven julkaisuista, jossa muuten levyjen digiversioita saa itse nimeämällään hinnalla.

Kansitaide: Samuli Tanner