SURFACE OF THE EARTH - Interference

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Fusetron,  1997

●

Uuden-Seelannin legendaarista free improv dronea. Tosin en tiedä kuinka free improv ollut, ja kuinka paljon on edetty etukäteen suunnitelluilla ohjeistuksilla, mutta eipä sillä nyt käytännön kannalta ole tässä merkitystä, varsinkaan kuuntelussa. Muutenkin vähän ikävä, jos ajautuu miettimään kuuntelussa äänityksen teknisiä ja strategisia puolia... mutta eihän sitä voi aina välttääkään - ihmismieli kun helposti hieman ajelehtii pienelläkin aikavälillä. Eikä tässä tosiaan pitäisi ainakaan olla kyse mistään buddhalaisesta meditaatioseremoniasta - vaik toiminnee se tarvittaessa sellaisenakin.

Interference on bändin toinen pitkäsoitto, julkaistu ja äänitetty 1-2 vuotta ensimmäisen albumin jälkeen, vuosina 1995-1996. Samoilla linjoilla tässä mennään, ei ole mitään uutta varsinaisesti keksitty. Eka albumi on noussut klassikkoasemaan alan piireissä, ja kyllä tämä kakkonenkin kelpaa varmasti fanittavien hyllyyn tai vähintään korville. Eka tuli CD:nä aikoinaan myytyä (osana mittavaa "kaikki pois" kampanjaa), mutta tämä nyt tuli onneksi omistukseen parisen vuotta sitten vaihtokaupan myötä.

Uuttakin materiaalia bändiltä tulossa, muistaakseni Discreet Musicin toimesta (tai samojen tekijöiden muulta lafkalta), ellen sitten ihan väärin muista. Sinkusta tais olla kyse.

**

Tämä juttu julkaistu aiemmin Instagramissa, 24.7.2025

DORAMAAR - Terra Incognita

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Fusetron, 1996

● 

Uuden-Seelannin free noise musiikkia kahden pitkän biisin mittaisena. Kyseessä on trio, ja kaikki jäsenet naisia. Ehkä se pitää erikseen mainita, koska se on kuitenkin harvinaisempaa näillä markkinoilla, että näin on. Musiikillisesti ja taiteellisesti sillä ei tuskin mitään väliä ole, ellei sitten haluta alkaa nysväämään nysväyksen vuoksi (joillekin sekin on pakkomielle).

Albumin nimi tarkoittaa 'tuntematon maa' - ja kun tuota A puolen biisiä kuuntelee, niin sopii kyllä hyvin siihen fiilikseen minkä siitä eilen kuuntelulla sain. Ajattelin nimittäin, että on melko Tangerine Dreamin Alpha Centaurin mieleen tuovaa ääntelyä... mutta maanläheisempänä versiona. B puolen kappaleessa rönsyilevämpää free rock ääntelyä (ohessa näyte), mikä kallellaan jonnekin sinne The Dead C:n viitoittamalle alueelle, tosin sille puolen aluetta missä ei lauleskella ja yritetä seurata pop-kaavaa.

Todella hyvä levy se tämäkin. Bändiltä on julkaistu myös toinenkin albumi, vuotta tätä aiemmin, legendaarisella Corpus Hermeticum lafkallan (jota siis pyöritti Bruce Russell The Dead C:stä). Se on vielä hankkimatta, mutta tulee kyllä hankituksi jos vastaan kävelee sopivalla hintalapulla.

Doramaarin jäsenistä ehkä tunnetuin; Kim Pieters, on tuttu myös sellaisista bändeistä kuin Flies Inside The Sun, Sleep (NZ), Rain ja Dadamah. Eli melkoista menoa siinä kerrakseen!

**

Juttu julkaistu alunperin Instagramissa, 25.7.2025 

VARROPAS - s/t

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Ikuisuus / Hyster Tapes, 2013

●  

Kotimaista kokeellista musisointia päälle 10 vuoden takaa (äänitetty jo 2011). Tekijöinä tunnetut vaihtoehtoaktiivit ja monessa liemessä keitetyt Juuso Paaso ja Samuli Kytö. Tunnettuja (ja tuntemattomia) monelaisista musiikkiprojekteistaan täällä härmänmailla jo päälle 20 vuoden ajan. Varropas itsessään ei näytä olevan olleen aktiivinen sitten 2018 vuoden Rakuuna kasettijulkaisun - mutta ehkä vielä joskus jotain, saas nährä!

Kaksi pitkää biisiä. Krautahtavaa kotikutoista improilua jossa luuppimasiina hoitaa äänien kasailua suuressa määrin, eikä ole ollenkaan kiire yhdestä asiasta toiseen. Jumitellaan niin, että riittää jälkipolvillekin. A puolella jokseenkin new agemaisempaa ambient aaltoilua, ja B puolella dubahtavampaa. Soundillesi mukavan rosoista ja hyvässä sovussa tyylillisesti kansien kanssa. Ei mitään erikoista pröystäilyä taikka pursuavia väripommeja - pysyen kuitenkin valon ja keveyden puolella. Kuuntelee ihan mielellään ja vois kaivaa soitettavaksi useamminkin. 

**

Tämä juttu julkaistu alunperin Instragamissa, 29.7.2025

KERÄNEN, SLOGAN MOTTO, JUHO TOIVONEN - Glada Campare Tour `23

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasetti, Akti Records, 2023

●

Neljän keikan mittaista "Glada Campare" Ruotsinkiertuetta varten koottu kasetti, jossa kullakin esiintyjällä yksi esitys. Toisella puolen kasettia on sama hoito uusiksi, eli ei tarvitse kelailla (paitsi päässään). 

Slogan Motto on itselleni entuudestaan tuntematon. Discogsissakaan ei näy tämän julkaisun lisäksi muuta - mutta jostain ovat tämän kaverin keksineet ottaa mukaan. Ja mikäs siinä! Alussa hiljaista suhinaa ja surinaa, jossa kuuntelija joutuu ihmettelemään huolestuneesti dubbauslaatua, mutta juuri kun mieli alkaa tottumaan "vähemmän tuotettuun", ampaiseekin kappaleen toinen osio, tai itse varsinainen kappale esiin ja jo alkaa punaiset valotkin kasettinauhurissa vilkkumaan. Mutta suht rauhallista maalailevaa soundia tässä kappaleessa kuitenkin, eikä mitään jyystöä. Särähtäviä poksahduksia sentään lisukkeena.

Jyystömpää soundia esittää sitten Keränen, joka jo tuttu varmasti monelle joka on sattunut suomalaista kokeellista musiikkia ja melua vähääkään enemmän ihmettelemään. Nimi on varmaan tullut vastaan, tai olet olettavasti nähnyt jossain muussa kontekstissa? Ehkä ex-duunikaverillasi oli sama nimi, vai olitkohan koskaan edes duunissa? Saattaa olla opiskeluajoiltakin. Tiedäpä sitä, mutta tälläistäkin kysymys-ja ihmetystulvaa voi tulla esiin tätä kyseistä kappaletta kuunnellessa (jaa kelle?). "Den Rödä Öknen" on kappaleen nimi, josta sanakirja antaa suomennokseksi "Punainen autiomaa" (tai aavikko tai erämää). Eli ei siinä ihmettelyt ainakaan vähene. Samaan aikaan elektroninen abstrakti surina pyörii korvien välissä ja toki siellä korvassa itsessäänkin. Kappaleen myrskyisämpi surinavaihe lopulta päättyy ja tilalle saadaan minimalistisempaa dronea, jossa Eliane Radiguemaista mystistä vetovoimaa. Tummaa muttei pimeää, ehkä auringonlaskun aikaan ja sen jälkimaisemissa. 

Viimeisenä esityksenä kasetilla on Juho Toivosen "Solanas". Juho on viime vuosina ollut todella aktiivinen Suomen kokeellisen musiikin scenessä, ja soolomatskujensakin lisäksi näppinsä mukana erilaisissa touhuissa, joista erityismaininnan voisi saada tämänkin kasetin julkaissut lafkansa Akti Records. "Solanas" on enigmaattinen hitaasti etenevä esitys, mikä perustuu tummahkolle humisevalle alustalle ja sen päälle soiville kaikuisille perkussioille. Välillä suhistaan ja annetaan tuulenkin tulla mukaan. Musiikki kuullostaa siltä kuin se olisi tehty jossain maanalaisessa temppelissä tuhansia vuosia sitten, tai jos ei aivan niin, niin ainakin tekijän kanavoimana tuota samaista mystistä hengen energiaa "tuolta jostain". 

Kun ottaa huomioon, että kappaleen nimi viittaa Valerie Solanasiin (naiseen SCUM-manifestin takana), ei voida ehkä leijuskella pitkään visioissa maanalaisista temppeleistä - vaikka toki tarpeeksi vilkkaalla ja luovalla mielikuvituksella voimme toki yhdistää mitä vain (ja senhän me toki teemme). Ehkäpä Solanasin visiot eivät olleetkaan hänen visioitaan, vaan kaikuja kaukaisilta ajoilta, jotka ovat jääneet maanpäälle hengittelemään eri hahmojen kautta, osana suurempaa kokonaisuutta ja hallintaa. Tätä ajatellessa kappaleen uhkaava tummuus alkaa nousta ymmärrykseen. 

MARJA AHTI - Still Lives

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Students of Decay, 2021

●

Tämän hankkimisessa meni jopa niin pitkään, että oli keretty tehdä toinen painos. Mutta onneksi se tehtiin. Joskus hitaudesta sakotetaan ja saa etsiä etsimäänsä kalliilla. Toisinaan on mysteeri miksi jotkin asiat menevät kaupaksi niin ripeästi, kun toisille menee vuosia samassa erässä. Mutta - Marja on toki jaksanut käydä eri maissa esittämässä musiikkiaan ja saanut hyvin alan lehdistöä ja muuta mediaa mukaan tähän touhuun. Kysyntää siis riittää, tällaisellekin pop-musiikista kaukana olevalle äänitaiteelle, ja se on toki positiivista.

Levy on jaettu kahdeksaan nimettyyn kappaleeseen, mutta toisistaan irrallisia nämä ei ole. Omiin korviini tässä on tarina, kuin runollinen elokuva, jossa siirrytään kohtauksista toisiin. Mitenkään lineaarinen tarina ei ole, vaan tässä kamera liikkuu unenomaisissa kuvissa, jossa ei varsinaisesti näy alkua tai loppua. Jokainen hetki voi olla alku tai loppu, tai olla olematta. Näitä asioita ei toki tarvitse kuullessa miettiä, mutta tässä hengessä nämä äänet kulkevat.

Levyä on huolella rakenneltu. Kenttä-äänityksiä ja elektronisia surinoita, ja yhteen liiteltynä. On usein vaikea sanoa onko kyseessä kumpaa, vai liekö kaiken aikaa molempia. Myös akustisia soitettuja ääniä saattaa olla seassa - mutta näitä ei ole kansiinkaan eritelty, eikä näistä ole haluttu mitään mainita. Eihän musiikinkuuntelun kuulu ollakaan arvuutteluleikkiä sillä, että mistä ääni on peräisin, ja että mitä vahvistinta ja mikseriä on milloin missäkin kohtaa käytetty. Joillekin se ehkä sitä on, toki, mutta kyllä tällä levyllä päähuomio kiinnittyy varmasti tuotannolliseen puoleen ja siitä eskaloituvaan visioon unimaailmassa (ja sitä kautta mielessä, tajunnassa ylipäätään).

Todella yksityiskohtaisia kohtauksia, käänneltynä ja väänneltynä tarpeeksi kauan jotta mikään ei olisi valmiiksi pureskellun kuulloista. Ryppyjä ja naarmuja on paikoin, mutta nekin on järjestelty siten, että niissä paistaa niiden kauneus. Tunnelmaltaan levy on maltillinen, mutta koko ajan on ilmassa myös tietynlaista odottavaa "uhkaa". Tämä lainausmerkeissä siksi, että kyse on pehmeästä virrasta mikä ei ole varsinaista pelkoa, vaan pikemminkin siitä johtuvaa, että kaiken aikaa on niin aistit auki ja varuillaan uusien yllättävien tapahtumien/äänien suhteen. Mitä sitten tapahtuu? Toisinaan kuuntelemme hiljaa, aivan hiljaa ja hetken päästä soi jo kellot kovaa. Ympäristökin muuttuu, ja kaikki tapahtuu nopeasti ja siihen on vain sulauduttava mukaan, oli se sitten pimeää tai vaaleaa, kylmää taikka lämmintä. Tätä kautta pääsee varmasti siis keskittyneeseen tilaan (jos tohtii siis kuunnella). Mitään suoranaista mantraa ei tarjota, mutta keho elää varmasti mukana tätä kuunnellessa.

Varsinaisesta musiikin soittamisesta ei tässä ole tässä kyse. Pikemminkin tämä on eri äänistä rakennettua kokonaisuutta (jos se ei jo tullut tuosta aiemmin ilmi). Vaikka maltillisesti edetään suuremmalla aallolla, niin jatkuvasti tässä kyllä jotain tapahtuu ja siirrytään tarkastamaan eri paikkoja samasta kohtauksesta, tai jostain siitä läheltä. Voi ollakin, että kaikki levyn tapahtumat ovatkin jossain verrattain pienessä tilassa, jota vain tarkastellaan mahdollisimman monesta eri kohtaa, ja erilaisten linssien läpi. Useamman kerran tulee mieleen, että tässä oleskellaan jossain luostarimiljöössä.

Tämä on samalla mielensä tai itsensä haastamista uudelle ja syventymistä elämän kuvien äärelle. Ne heijastuvat jokaisessa omanlaisinaan, kenties jopa pelottavina tai vaikeina asioina, mutta hyvin se pitää hereillä ja herättelee muuten nukkumassa olevia alueita. Uusi sivu alkaa usein jo ennenkuin edellinen on kerennyt edes päättyä.

kansitaide: Mikko Kuorinki

LAUHKEAT LAMPAAT - Amis & Amish

  

 

Kasetti, Peipon Ääni ja Yrtti, 2008

●

Tolvin veljekset Jaakko ja Antti minimalistisessa dronemaailmassa. Kumpikin soittaa soolona yhden pitkän kappaleen, siten, että Jaakon puoli on Amis ja Antin Amish - ja se näkyy myös kannen kuvista. Musiikista itsestään ei välttämättä välity amis taikka amish jutut, vaikka kovasti kannella ainakin pyritään sinne päin kuulijaa tuuppimaan, mutta ehkä vain hieman härnäten - kenties syystä ettei haluta olla liian vakavia. Kontrasti tuntuu alkuun räikeältä, mutta tasapainottunee, kun tarpeeksi antaa äänen sulattaa aivoja.

Kummatkin kasetin puolet ovat sikäli samanlaisia, että molemmista välittyy La Monte Young  ja Phill Niblock tyylinen neverending drone estetiikka - tosin nämä Lauhkeiden Lampaiden versiot ovat suht lyhyitä heidän töihinsä verrattuna, eli jotakuinkin 10 minuutin luokkaa per puoli. Jaakon Amis on tehty kahdella viuluraidalla ja Antin Amish huuliharpulla ja ihmisäänellä. Kokonaissoundi on mukavan rosoinen eikä turhia digitaalisesti kaunisteltu (saattaa johtua osittain myös kasettiformaatista), mutta silti siistiä ja kaunista. Leijuvaa unenomaista, meditatiivista ja rauhoittavaa.

Kasetti on julkaistu 7" kokoisella kannella, ja julkaisun Discogs sivulta löytyy vielä Notes-osastolta teksti: "cheap, deep and sheep" - mikä saattanee kertoa jotain. Uusintajulkaisukin voisi olla paikallaan. 

 

JUKKA HERVA - Talvisade

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasetti, Pulla Oy / Muistikirja, 2022

●

Vuonna 2020 äänitettyä materiaalia tässä. Vaikuttaisi sähkökitaralla ja syntikoilla enimmäkseen tehdyltä, mutta on tässä seassa myös kenttä-äänityksiä, ja kenties jotain muutakin. Rauhallinen ja rauhoittava ilmapiiri soi alusta loppuun asti, ja myös erittäin kauniilla tavalla. Haikeita miltei melankolisia melodioita, jotka liikkuvat hissukseen, tuudittavat päiväuntenmaille ja meditatiiviseen tilaan; tai vähintään rajamaille. Äänimaailma on tarkoin haettu, siltä se ainakin kuullostaa. Ei mitään hätää näy olleen tuotannossa - eikä se tarkoita sitä, että tässä olisi erityisen hifisti viilailtu. Soundit ovat hyvät, mutta sillä tavalla, että ei olla liikoja pelätty suttuisempien osien mukanaoloa, ja se juuri tästä tekeekin erityisen hyvän... tai siis lisää albumin taiteellista kokonaisarvoa.

Henkinen transkendentaalinen ulottuvuus on käsinkosketeltavissa. Missään avaruuden mustissa aukoissa tässä ei seikkailla, vaan tunnelma on ennemminkin maanläheinen. Luonnon kauneutta, hiljaisia paikkoja, jossa mieli tyhjenee kuin itsestään. Joissain paikon tämä muistuttaa jopa legendaarista Popol Vuhia!

Ajattoman oloista upeaa musiikkia. Kannattaa ottaa kuulolle!

Kansitaide: Kaisa Kunelius