KERÄNEN, SLOGAN MOTTO, JUHO TOIVONEN - Glada Campare Tour `23

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasetti, Akti Records, 2023

●

Neljän keikan mittaista "Glada Campare" Ruotsinkiertuetta varten koottu kasetti, jossa kullakin esiintyjällä yksi esitys. Toisella puolen kasettia on sama hoito uusiksi, eli ei tarvitse kelailla (paitsi päässään). 

Slogan Motto on itselleni entuudestaan tuntematon. Discogsissakaan ei näy tämän julkaisun lisäksi muuta - mutta jostain ovat tämän kaverin keksineet ottaa mukaan. Ja mikäs siinä! Alussa hiljaista suhinaa ja surinaa, jossa kuuntelija joutuu ihmettelemään huolestuneesti dubbauslaatua, mutta juuri kun mieli alkaa tottumaan "vähemmän tuotettuun", ampaiseekin kappaleen toinen osio, tai itse varsinainen kappale esiin ja jo alkaa punaiset valotkin kasettinauhurissa vilkkumaan. Mutta suht rauhallista maalailevaa soundia tässä kappaleessa kuitenkin, eikä mitään jyystöä. Särähtäviä poksahduksia sentään lisukkeena.

Jyystömpää soundia esittää sitten Keränen, joka jo tuttu varmasti monelle joka on sattunut suomalaista kokeellista musiikkia ja melua vähääkään enemmän ihmettelemään. Nimi on varmaan tullut vastaan, tai olet olettavasti nähnyt jossain muussa kontekstissa? Ehkä ex-duunikaverillasi oli sama nimi, vai olitkohan koskaan edes duunissa? Saattaa olla opiskeluajoiltakin. Tiedäpä sitä, mutta tälläistäkin kysymys-ja ihmetystulvaa voi tulla esiin tätä kyseistä kappaletta kuunnellessa (jaa kelle?). "Den Rödä Öknen" on kappaleen nimi, josta sanakirja antaa suomennokseksi "Punainen autiomaa" (tai aavikko tai erämää). Eli ei siinä ihmettelyt ainakaan vähene. Samaan aikaan elektroninen abstrakti surina pyörii korvien välissä ja toki siellä korvassa itsessäänkin. Kappaleen myrskyisämpi surinavaihe lopulta päättyy ja tilalle saadaan minimalistisempaa dronea, jossa Eliane Radiguemaista mystistä vetovoimaa. Tummaa muttei pimeää, ehkä auringonlaskun aikaan ja sen jälkimaisemissa. 

Viimeisenä esityksenä kasetilla on Juho Toivosen "Solanas". Juho on viime vuosina ollut todella aktiivinen Suomen kokeellisen musiikin scenessä, ja soolomatskujensakin lisäksi näppinsä mukana erilaisissa touhuissa, joista erityismaininnan voisi saada tämänkin kasetin julkaissut lafkansa Akti Records. "Solanas" on enigmaattinen hitaasti etenevä esitys, mikä perustuu tummahkolle humisevalle alustalle ja sen päälle soiville kaikuisille perkussioille. Välillä suhistaan ja annetaan tuulenkin tulla mukaan. Musiikki kuullostaa siltä kuin se olisi tehty jossain maanalaisessa temppelissä tuhansia vuosia sitten, tai jos ei aivan niin, niin ainakin tekijän kanavoimana tuota samaista mystistä hengen energiaa "tuolta jostain". 

Kun ottaa huomioon, että kappaleen nimi viittaa Valerie Solanasiin (naiseen SCUM-manifestin takana), ei voida ehkä leijuskella pitkään visioissa maanalaisista temppeleistä - vaikka toki tarpeeksi vilkkaalla ja luovalla mielikuvituksella voimme toki yhdistää mitä vain (ja senhän me toki teemme). Ehkäpä Solanasin visiot eivät olleetkaan hänen visioitaan, vaan kaikuja kaukaisilta ajoilta, jotka ovat jääneet maanpäälle hengittelemään eri hahmojen kautta, osana suurempaa kokonaisuutta ja hallintaa. Tätä ajatellessa kappaleen uhkaava tummuus alkaa nousta ymmärrykseen. 

PASSED FUTURIST - s/t

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasetti, Akti Records, 2023

●

Suomalaisen free rock duon ensimmäinen julkaisu, 75 kappaleen kasettipainoksena - mikä toki jo loppuunmyyty tätä kirjoitellessa, koska vähän myöhässähän tässä ollaan... tai siis musiikkihan on ikuista, mutta ajankohtaisuus häilyväistä tiedotusten suhteen tms? Ota nyt selvää; tässä kun nyt rokki pauhaa ja kovaa. Kauaa ei nimittäin nämä jampat odottele, kun aloittavat vyörytyksensä. 

Mukavan rosoinen soundi, ei mitenkään studiossa kauniisti sliipattu, eikä toisaalta mikään rupimössökään. Rummut leijailevat ilmavasti, mutta osaavat myös tykittää, ja kitara siinä seilailee taidokkaasti mukana. Ensimmäinen kappale "Pedestrian Street Hustle" on takana ja erinomaisesti tultu esiin. 

Toisessa kappaleessa "Droning In" lähdetään liikkeelle hillitymmin ja hitaasti maalaillen. Vedetään henkeä alun rymistyksen jälkeen. Kolmannessa jaa viimeisessä kappaleessa "Lost Naturist" lähdetään kakkosen viitoittamalta tauolta kasvamaan hitaasti tuoden mukaan aloituskappaleen leijuvuutta. Ei ole kiire ja on aikaa nautiskella. Kitara soi kauniisti ja rummut tapailee mukana, eikä jätä yksin. Osataan hiljentyä ja keskittyä ääneen ja tutkia sen eri osia menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Sieltä ampaistaan vielä vauhtiin ja palaillaan kasetin alun maisemiin, ekstaattiseen rock'n'roll unelmaan, jossa pullamössöt lentää korvista seinille! Se ei kestä pitkään, mutta tarpeeksi. Kanava on avattu. 

Lopussa kuuluu vielä taputusta, ja aiemmin oli jotain hölinääkin. Taputtaisin minäkin, mutta hölinää en tämän aikana harrastaisi. Erinomainen debyyttijulkaisu, mikä jättää odottamaan jatkoa. Jos vaan jaksavat ja pystyvät jatkamaan (kuten toivoa saattaa), saanemme kuulla vielä paljonkin hyvää tältä bändiltä. B-puolella on muuten tuo sama hoito uusiksi.

MOGAO - Tri​-​K​à​ya

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasetti, Satatuhatta, 2024

●

Kummallisesti alkaa kasetti, kun ääntä alkaa tulemaan ja sieltä erottaa buddhalaismunkkien lauleskelua ja samalla kuullostaa siltä kuin olisi pesässä viallinen nauha, eli ns. vouvausta. Mutta taustalla on muutakin ääntä mikä ei harjoita tuota samaa, eli ajatus päässä ikäänkuin rauhoittuu ja ajattelee tuon olevan juuri niin kuin on tarkoitettukin. Vouvaus on rytmitetty siten ettei se ole liian motorista, ja se ehkä auttaa pääsemään yli mahdollisesta painajais-ajatuksesta, jossa kasetin nauha solmiutuu nauhuriin ja tuhoaa koko toosan (ja jatko-osassa toosa saattaa vielä alkaa savuamaan ja käynnistämään palohälyttimet). Ehkä tässä munkkien mantrat tasottelee tilannetta myös, tai ehkä ei. Säröisempää rutinaakin saadaan mukaan soppaan, mutta se pysyy suht malitillisena ja ikäänkuin taustalla hieman kasvaen loppua kohti. 

Eli varsin erikoinen puolikas tämä, kun odotti harshia tykitystä... ja saikin sitten jotain vähän muuta. Toisella puolella sitten päästään ehkä sinne odotusten maille, eli alkaa jo kolisemaan romut ja säröt ja rutinat raskaammalla otteella. Ei mitään vauhkoamista kylläkään. Raskaus väistyy akustisemmaksi ja tietyllä tavalla iisimmäksi - eli ei ainakaan hyöki punaisena myrskymaisema, vaan ollaan ikäänkuin vanhan soutuveneen kyydissä auringonlaskun jälkilöylyissä. Etsiskellään ja ihmetellään, että täälläköhän se merirosvojen aarre mahtoi olla, vai liekö isoisän setä tehnyt sittenkin arviointivirheen karttaa raapustellessaan. Aarretta ei löydetä, mutta rannalle päästään ja alkaa olla jo pimeä. Paras mennä takaisin mökkiin ja laittaa ovet säppiin, on nääs erikoisia tuulia nyt puhaltamassa ja ovat jotkut puhuneet aaveistakin näillä main. 

Erikoisesti toteutettu albumi, mikä jättää varmasti tulkinnanvaraa. Tarinatkin saattavat muuttua kuuntelukertojen myötä, ja ehkä se aarrekin vielä löytyy... ellei se sitten jopa ole se mystinen aavemainen fiilis jonka kantaa mökkiinsä mukanaan. Mitä mökissä sitten tapahtuu on toinen asia. 

Albumin kantta kun katselee, niin siinä meille hymyilee lasinen buddhapatsas (tai pikemminkin sen pää. Eli tässäkö lopulta onkin avain aarteeseen? Mitä pyörii lasisen buddhapään sisällä ja sen takana? Mitä tarkoittaa Tri​-​K​à​ya?

100 kpl:n painos oli hetkessä myyty julkaisijalta, mutta kyllä tätä varmaan vielä jakelijoilta löytää myöhemminkin.