SURFACE OF THE EARTH - Interference

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Fusetron,  1997

●

Uuden-Seelannin legendaarista free improv dronea. Tosin en tiedä kuinka free improv ollut, ja kuinka paljon on edetty etukäteen suunnitelluilla ohjeistuksilla, mutta eipä sillä nyt käytännön kannalta ole tässä merkitystä, varsinkaan kuuntelussa. Muutenkin vähän ikävä, jos ajautuu miettimään kuuntelussa äänityksen teknisiä ja strategisia puolia... mutta eihän sitä voi aina välttääkään - ihmismieli kun helposti hieman ajelehtii pienelläkin aikavälillä. Eikä tässä tosiaan pitäisi ainakaan olla kyse mistään buddhalaisesta meditaatioseremoniasta - vaik toiminnee se tarvittaessa sellaisenakin.

Interference on bändin toinen pitkäsoitto, julkaistu ja äänitetty 1-2 vuotta ensimmäisen albumin jälkeen, vuosina 1995-1996. Samoilla linjoilla tässä mennään, ei ole mitään uutta varsinaisesti keksitty. Eka albumi on noussut klassikkoasemaan alan piireissä, ja kyllä tämä kakkonenkin kelpaa varmasti fanittavien hyllyyn tai vähintään korville. Eka tuli CD:nä aikoinaan myytyä (osana mittavaa "kaikki pois" kampanjaa), mutta tämä nyt tuli onneksi omistukseen parisen vuotta sitten vaihtokaupan myötä.

Uuttakin materiaalia bändiltä tulossa, muistaakseni Discreet Musicin toimesta (tai samojen tekijöiden muulta lafkalta), ellen sitten ihan väärin muista. Sinkusta tais olla kyse.

**

Tämä juttu julkaistu aiemmin Instagramissa, 24.7.2025

DORAMAAR - Terra Incognita

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Fusetron, 1996

● 

Uuden-Seelannin free noise musiikkia kahden pitkän biisin mittaisena. Kyseessä on trio, ja kaikki jäsenet naisia. Ehkä se pitää erikseen mainita, koska se on kuitenkin harvinaisempaa näillä markkinoilla, että näin on. Musiikillisesti ja taiteellisesti sillä ei tuskin mitään väliä ole, ellei sitten haluta alkaa nysväämään nysväyksen vuoksi (joillekin sekin on pakkomielle).

Albumin nimi tarkoittaa 'tuntematon maa' - ja kun tuota A puolen biisiä kuuntelee, niin sopii kyllä hyvin siihen fiilikseen minkä siitä eilen kuuntelulla sain. Ajattelin nimittäin, että on melko Tangerine Dreamin Alpha Centaurin mieleen tuovaa ääntelyä... mutta maanläheisempänä versiona. B puolen kappaleessa rönsyilevämpää free rock ääntelyä (ohessa näyte), mikä kallellaan jonnekin sinne The Dead C:n viitoittamalle alueelle, tosin sille puolen aluetta missä ei lauleskella ja yritetä seurata pop-kaavaa.

Todella hyvä levy se tämäkin. Bändiltä on julkaistu myös toinenkin albumi, vuotta tätä aiemmin, legendaarisella Corpus Hermeticum lafkallan (jota siis pyöritti Bruce Russell The Dead C:stä). Se on vielä hankkimatta, mutta tulee kyllä hankituksi jos vastaan kävelee sopivalla hintalapulla.

Doramaarin jäsenistä ehkä tunnetuin; Kim Pieters, on tuttu myös sellaisista bändeistä kuin Flies Inside The Sun, Sleep (NZ), Rain ja Dadamah. Eli melkoista menoa siinä kerrakseen!

**

Juttu julkaistu alunperin Instagramissa, 25.7.2025 

VARROPAS - s/t

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LP, Ikuisuus / Hyster Tapes, 2013

●  

Kotimaista kokeellista musisointia päälle 10 vuoden takaa (äänitetty jo 2011). Tekijöinä tunnetut vaihtoehtoaktiivit ja monessa liemessä keitetyt Juuso Paaso ja Samuli Kytö. Tunnettuja (ja tuntemattomia) monelaisista musiikkiprojekteistaan täällä härmänmailla jo päälle 20 vuoden ajan. Varropas itsessään ei näytä olevan olleen aktiivinen sitten 2018 vuoden Rakuuna kasettijulkaisun - mutta ehkä vielä joskus jotain, saas nährä!

Kaksi pitkää biisiä. Krautahtavaa kotikutoista improilua jossa luuppimasiina hoitaa äänien kasailua suuressa määrin, eikä ole ollenkaan kiire yhdestä asiasta toiseen. Jumitellaan niin, että riittää jälkipolvillekin. A puolella jokseenkin new agemaisempaa ambient aaltoilua, ja B puolella dubahtavampaa. Soundillesi mukavan rosoista ja hyvässä sovussa tyylillisesti kansien kanssa. Ei mitään erikoista pröystäilyä taikka pursuavia väripommeja - pysyen kuitenkin valon ja keveyden puolella. Kuuntelee ihan mielellään ja vois kaivaa soitettavaksi useamminkin. 

**

Tämä juttu julkaistu alunperin Instragamissa, 29.7.2025